Liikutaan taas ja lauletaan taas, lauletaan maantien lauluja
Lähden huomenna pariksi viikoksi maailmalle hortoilemaan, blogia en päivitä enkä netittömänä välttämättä vastaa yhteydenottoihin (kirjepostista puhumattakaan).
Lentoliput ja reilipassi kuumottaa taskussa. Perimmäisesti kuumottaa kuitenkin hyvällä tavalla. Matkalla oleminen on veressä ja syvimmät levollisuuden tunteet koen tien päällä välimaastoja kiitäen.
Tänään käynnistyville Midnight Sun Film Festareille en lopulta päässytkään talkoilemaan ahdistuksen vuoksi ja poden siitä huonoa omaatuntoa. Ei pitäisi. Häh, tyyppiä ahdistaa enemmän lähteä Sodankylään kuin Eurooppaan, no joo joo, sellainen mä olen.
Ensimmäinen matka yksin Suomen ulkopuolelle. ”Enhän mä voi sua kieltääkään”, mutisee äiti aina sydän syrjällään. Raikulipojat tekee raikulipoikien hommia, huomenna lennetään. Kuulemiin taas kuun lopulla, palaan tietysti takaisin Helsinki Prideille ehtiäkseni. ;-)
